02.07.2018, 12:25

Kirjat kuuluvat kesään niin kuin mattojen jynssääminen laiturilla tai mustikoiden haaliminen lähivuoren notkelmista. Kirjoilla haluaa ravita sieluaan, mutta toki myös viihdyttää itseään. On ihana ajatella, että olohuoneen pöydällä odottaa hyvä kirja. Voi milloin tahansa vallata sohvan nurkan, avata sivun äidin virkkaaman kirjanmerkin kohdalta ja antaa tarinan viedä. Kesällä on lupa, suorastaan velvollisuus, ottaa vähän rennommin.

Nykyään minua on hieman harmittanut se, ettei satuja tule luettua niin kuin ennen. Kun lapset olivat pieniä, ne kuuluivat asiaan. Ensin ”luettiin” kuvakirjat, sitten loruja, satuja, tietokirjoja ja lopulta jo pidempiä tarinoita nuorten kirjoista. Lapset olivat toisella kymmenellä, kun lopetin iltakirjojen lukemisen. Vaikka parhaimmille satu- ja nuortenkirjoille on kodissamme edelleenkin pyhitetty oma kirjahylly, askel käy nykyään hyllyn ohi. Satujen lukemiselle ei ole ”syytä”.

Toisaalta satujen tilalle on tullut muuta. Huomaan silloin tällöin piipahtavani tutkimassa tyttären kirjahyllyä. 16-vuotiaasta tytöstämme on nimittäin kasvanut lukuhirmu. Hänellä saattaa olla useampi kirjanmerkillä varustettu kirja kesken ja aina vino pino odottamassa vielä avaamattomia romaaneja. Usein hän on minullekin ehdottanut lukemiaan kirjoja, en kai muuten olisi tullut tarttuneeksi uusiin nuorten kirjoihin.

Mutta miten raikkaita tuulahduksia ne ovatkaan olleet! Niin kuin ajatuksia herättävä Nadja Sumasen Terveisin Seepra, itkettävä Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää tai niin kuin viimeksi lukemani Nicola Yoonin Kaikki kaikessa. Vaikka tämä viimeisin kirja oli ennalta arvattava, oli se myös viehättävä, innostava ja maailmaa muuttava, kirja minun makuuni.

Nyt kun heinäkuussa kirjoitustyötä on vähemmän, on ihanaa eläytyä muiden kirjoittamiin tarinoihin. Tervetuloa loma rentoine lukutuokioineen.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
02.07.2018, 12:25

Kirjat kuuluvat kesään niin kuin mattojen jynssääminen laiturilla tai mustikoiden haaliminen lähivuoren notkelmista. Kirjoilla haluaa ravita sieluaan, mutta toki myös viihdyttää itseään. On ihana ajatella, että olohuoneen pöydällä odottaa hyvä kirja. Voi milloin tahansa vallata sohvan nurkan, avata sivun äidin virkkaaman kirjanmerkin kohdalta ja antaa tarinan viedä. Kesällä on lupa, suorastaan velvollisuus, ottaa vähän rennommin.

Nykyään minua on hieman harmittanut se, ettei satuja tule luettua niin kuin ennen. Kun lapset olivat pieniä, ne kuuluivat asiaan. Ensin ”luettiin” kuvakirjat, sitten loruja, satuja, tietokirjoja ja lopulta jo pidempiä tarinoita nuorten kirjoista. Lapset olivat toisella kymmenellä, kun lopetin iltakirjojen lukemisen. Vaikka parhaimmille satu- ja nuortenkirjoille on kodissamme edelleenkin pyhitetty oma kirjahylly, askel käy nykyään hyllyn ohi. Satujen lukemiselle ei ole ”syytä”.

Toisaalta satujen tilalle on tullut muuta. Huomaan silloin tällöin piipahtavani tutkimassa tyttären kirjahyllyä. 16-vuotiaasta tytöstämme on nimittäin kasvanut lukuhirmu. Hänellä saattaa olla useampi kirjanmerkillä varustettu kirja kesken ja aina vino pino odottamassa vielä avaamattomia romaaneja. Usein hän on minullekin ehdottanut lukemiaan kirjoja, en kai muuten olisi tullut tarttuneeksi uusiin nuorten kirjoihin.

Mutta miten raikkaita tuulahduksia ne ovatkaan olleet! Niin kuin ajatuksia herättävä Nadja Sumasen Terveisin Seepra, itkettävä Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää tai niin kuin viimeksi lukemani Nicola Yoonin Kaikki kaikessa. Vaikka tämä viimeisin kirja oli ennalta arvattava, oli se myös viehättävä, innostava ja maailmaa muuttava, kirja minun makuuni.

Nyt kun heinäkuussa kirjoitustyötä on vähemmän, on ihanaa eläytyä muiden kirjoittamiin tarinoihin. Tervetuloa loma rentoine lukutuokioineen.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
                                                                                                                                       Copyright Sari Toikkanen 2021