28.01.2019, 11:05

Kylläpä minä mieleni hyvitin, kun kuulin Jani Koskisen haastattelun radiosta. Jo hänen puhumansa murre oli herkkua korvalle, saati asia, josta hän haastoi. Piti ihan kääntää radiota kovemmalle.

Jani Koskinen oli kirjoittanut gradunsa Pohjois-Karjalan eteläosan murteella, joka kuuluu savolaismurteisiin. Se on melkoinen teko nykyaikana, kun samaan aikaa kiistellään siitä, kelpaako suomen kieli enää tieteen kieleksi. Yhä useamman odotetaan julkaisevan ainakin väitöskirjansa englanninkielisenä. Ja mitä tekee suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelija? Kirjoittaa murteella! Ja saa vieläpä gradunsa läpi!

Niin sitä pitää. Tuollaisia maailma tarvitsee, heitä, jotka eivät kulje valmiiksi tallottuja polkuja, vaan luovat omansa. He eivät Tabermannin sanoin kuuntele käskijöitä, vaan hiljaisen puheen puroa. He pysähtyvät, ajattelevat itse ja uskaltavat toimia. Omien aivojen käyttäminen onkin kansalaistottelemattomuuden muoto, joka saa ainakin minut innostumaan.

Joulun aikaa televisiossa pyöri dokumentti J. Karjalaisesta. Hän kertoi siinä muun muassa isältään saamastaan opista. Hänen isänsä innokkaana harrastajakalastajana neuvoi poikaansa: ”Heitä sinne, mihin muut eivät heitä. Saat kalan.”

Näinhän se on: umpihankeen kulkijat erottuvat saavutuksillaan. Muut vahvistavat jo olemassa olevia polkuja.

Tommy Tabermann jatkaa: ”Ei tietä tarvitse valita, vaan mihin metsään polku tallata.”


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
28.01.2019, 11:05

Kylläpä minä mieleni hyvitin, kun kuulin Jani Koskisen haastattelun radiosta. Jo hänen puhumansa murre oli herkkua korvalle, saati asia, josta hän haastoi. Piti ihan kääntää radiota kovemmalle.

Jani Koskinen oli kirjoittanut gradunsa Pohjois-Karjalan eteläosan murteella, joka kuuluu savolaismurteisiin. Se on melkoinen teko nykyaikana, kun samaan aikaa kiistellään siitä, kelpaako suomen kieli enää tieteen kieleksi. Yhä useamman odotetaan julkaisevan ainakin väitöskirjansa englanninkielisenä. Ja mitä tekee suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelija? Kirjoittaa murteella! Ja saa vieläpä gradunsa läpi!

Niin sitä pitää. Tuollaisia maailma tarvitsee, heitä, jotka eivät kulje valmiiksi tallottuja polkuja, vaan luovat omansa. He eivät Tabermannin sanoin kuuntele käskijöitä, vaan hiljaisen puheen puroa. He pysähtyvät, ajattelevat itse ja uskaltavat toimia. Omien aivojen käyttäminen onkin kansalaistottelemattomuuden muoto, joka saa ainakin minut innostumaan.

Joulun aikaa televisiossa pyöri dokumentti J. Karjalaisesta. Hän kertoi siinä muun muassa isältään saamastaan opista. Hänen isänsä innokkaana harrastajakalastajana neuvoi poikaansa: ”Heitä sinne, mihin muut eivät heitä. Saat kalan.”

Näinhän se on: umpihankeen kulkijat erottuvat saavutuksillaan. Muut vahvistavat jo olemassa olevia polkuja.

Tommy Tabermann jatkaa: ”Ei tietä tarvitse valita, vaan mihin metsään polku tallata.”


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
                                                                                                                                       Copyright Sari Toikkanen 2021