12.02.2016, 11:27

Olen viime aikoina ahkeroinut UusiSavon juttuja. Kerran kuussa ilmestyvä paikallislehti tarjoaa mukavaa vaihtelua puutarhajuttujen kirjoittajalle. On aina pieni yllätys, millaisia juttuaiheita osuu omalle kohdalle ja millaiseen tunnelmaan ne johdattavat. Mutta yhtä kaikki: kirjoittamaan pääsee, ja siitä elän.

Mieleeni tuli asia, joka on tärkeintä toimittajan työssä. Se ei ole oikeille kohdilleen asettuvat pilkut eikä edes kirjoittamisen taito, vaan kyky hämmästyä. Sillä mitä sitä kirjoittamaan, jos mikään ei pysäytä eikä kosketa.

Tällä viikolla ilmoittauduin parille puutarharetkelle. Keväällä suuntana on Tampere puutarhamessuineen ja kesällä Kainuu. Niitä odotellessa tätä loskaista ja liukasta aikaa sietää paremmin.

Nyt edessä on töistä vapaa viikonloppu. Ensi viikolla hämmästelenkin sitten hedelmäpuita ja amppeleita.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
12.02.2016, 11:27

Olen viime aikoina ahkeroinut UusiSavon juttuja. Kerran kuussa ilmestyvä paikallislehti tarjoaa mukavaa vaihtelua puutarhajuttujen kirjoittajalle. On aina pieni yllätys, millaisia juttuaiheita osuu omalle kohdalle ja millaiseen tunnelmaan ne johdattavat. Mutta yhtä kaikki: kirjoittamaan pääsee, ja siitä elän.

Mieleeni tuli asia, joka on tärkeintä toimittajan työssä. Se ei ole oikeille kohdilleen asettuvat pilkut eikä edes kirjoittamisen taito, vaan kyky hämmästyä. Sillä mitä sitä kirjoittamaan, jos mikään ei pysäytä eikä kosketa.

Tällä viikolla ilmoittauduin parille puutarharetkelle. Keväällä suuntana on Tampere puutarhamessuineen ja kesällä Kainuu. Niitä odotellessa tätä loskaista ja liukasta aikaa sietää paremmin.

Nyt edessä on töistä vapaa viikonloppu. Ensi viikolla hämmästelenkin sitten hedelmäpuita ja amppeleita.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
                                                                                                                                       Copyright Sari Toikkanen 2021