01.09.2020, 08:27

Elämä tuntuu olevan mallillaan silloin, kun kotona on keskenlukuisia kirjoja. Ja mitä useampia niitä on, sen rikkaampaa elämä on!

Kaikkein tärkein kirja odottaa sängyn vierellä. Jos kotiin saisi valita kerrallaan vain yhden opuksen, se olisi ehdottomasti sängynvieruskirja. Vaikka sitä tulee luettua vain illalla ennen nukahtamista, se täyttää tehtäväänsä jo päivällä.  Ajatus siitä, että illalla voi antautua tarinan vietäväksi lohduttaa, olipa päivä muutoin millainen tahansa. Kirja tuo pelkällä olemassaolollaan turvaa ja jatkuvuutta elämään.

Tehtävänsä takia sängynvieruskirjan on oltava kaunokirjallinen, juonellinen teos. Mikään aikakauslehden yksittäinen juttu ei tuo samaa jatkuvuuden tunnetta kuin kunnon tarina. Lehtijutuille on kyllä paikkansa muualla, vaikka kahvipöytäseurana tai junamatkoilla, mutta romaani – se kelpaa iltaseuraksi.

Muillekin kirjoille on paikkansa ja aikansa. Itselläni on iltalukemisen, Sirpa Kähkösen Muistoruohon lisäksi kesken pari kirjaa. Olohuoneen pöydällä lojuu välipalakirjana Mari Mörön Kukkasillaan, hyväntuulenopus, joka nostattaa suupieliä kesken tylsimmänkin päivän. Työhuoneessa taas odottaa opintoihin liittyvä Heikki Salon Kahlekuningaslaji - Laululyriikan käsikirja. Sympaattinen teos vetää puoleensa, hämmästyttää ja saa näkemään enemmän. Sitäkin päiviin tarvitaan: herättelyä ja ihmettelyä. Kiitos siitä kirja.


Saila kirjoittaa:
03.12.2020, 10:42
Samaa mieltä, sängynvieruskirja on ihanin! Minulla on myös vessakirja, joka edistyi huomattavasti nopeammin vielä silloin, kun asuin asunnossa, jossa oli kylpyamme :-D Silloin se olikin kylpykirja, mutta joutui alentumaan vessakirjaksi, jota muistaa tuskin edes avata kuukausimääriin.
Sari Toikkanen kirjoittaa:
07.12.2020, 18:32
Hei Saila,
vessakirja on hyvä idea. Siinä voisi olla vitsejä tai aforismeja. Niitä ehtisi lukea piipahtaessaan :D
(*) Vaaditut kentät
01.09.2020, 08:27

Elämä tuntuu olevan mallillaan silloin, kun kotona on keskenlukuisia kirjoja. Ja mitä useampia niitä on, sen rikkaampaa elämä on!

Kaikkein tärkein kirja odottaa sängyn vierellä. Jos kotiin saisi valita kerrallaan vain yhden opuksen, se olisi ehdottomasti sängynvieruskirja. Vaikka sitä tulee luettua vain illalla ennen nukahtamista, se täyttää tehtäväänsä jo päivällä.  Ajatus siitä, että illalla voi antautua tarinan vietäväksi lohduttaa, olipa päivä muutoin millainen tahansa. Kirja tuo pelkällä olemassaolollaan turvaa ja jatkuvuutta elämään.

Tehtävänsä takia sängynvieruskirjan on oltava kaunokirjallinen, juonellinen teos. Mikään aikakauslehden yksittäinen juttu ei tuo samaa jatkuvuuden tunnetta kuin kunnon tarina. Lehtijutuille on kyllä paikkansa muualla, vaikka kahvipöytäseurana tai junamatkoilla, mutta romaani – se kelpaa iltaseuraksi.

Muillekin kirjoille on paikkansa ja aikansa. Itselläni on iltalukemisen, Sirpa Kähkösen Muistoruohon lisäksi kesken pari kirjaa. Olohuoneen pöydällä lojuu välipalakirjana Mari Mörön Kukkasillaan, hyväntuulenopus, joka nostattaa suupieliä kesken tylsimmänkin päivän. Työhuoneessa taas odottaa opintoihin liittyvä Heikki Salon Kahlekuningaslaji - Laululyriikan käsikirja. Sympaattinen teos vetää puoleensa, hämmästyttää ja saa näkemään enemmän. Sitäkin päiviin tarvitaan: herättelyä ja ihmettelyä. Kiitos siitä kirja.


Saila kirjoittaa:
03.12.2020, 10:42
Samaa mieltä, sängynvieruskirja on ihanin! Minulla on myös vessakirja, joka edistyi huomattavasti nopeammin vielä silloin, kun asuin asunnossa, jossa oli kylpyamme :-D Silloin se olikin kylpykirja, mutta joutui alentumaan vessakirjaksi, jota muistaa tuskin edes avata kuukausimääriin.
Sari Toikkanen kirjoittaa:
07.12.2020, 18:32
Hei Saila,
vessakirja on hyvä idea. Siinä voisi olla vitsejä tai aforismeja. Niitä ehtisi lukea piipahtaessaan :D
(*) Vaaditut kentät
                                                                                                                                       Copyright Sari Toikkanen 2021