29.02.2016, 11:29

Maakuntalehdessä julkaistiin jokin aika sitten Lassi & Leevi -sarjakuva, joka piti saksia irti. Siinä pojanvintiö tarkasteli yhdessä tiikerinsä kanssa kelkan kuntoa. Kun he eivät löytäneet siitä turvavyötä, vilkkuja, jarruja eivätkä ohjausta, oli riemu ylimmillään. Wihuu… Ei muuta kuin hurjaa vauhtia viilettämään mäkeä alas. Mikä vapaus! Mikä vauhti! Samanlainen tunne on joskus kirjoittaessakin.

Vauhti hidastuu viimeistään siinä vaiheessa, kun teksti pitää muokata julkaistavaan kuntoon. Työhuoneeseeni olen kehystänyt taulun, joka muistuttaa minua tuolloin oleellisesta. Siinä lukee ”Keep it simple.” Joskus tarvitaan tiukkaakin puurtamista, jotta tekstin saa selkeään muotoon.

Lopputulos useimmiten tyydyttää, onneksi. Mutta toisenlaisiakin tuntemuksia saattaa liikkua mielessä. Olen nuoresta tytöstä saakka kuljettanut mukanani lehdestä leikattua pientä piirrosta, joka löytyy tätä nykyä niin ikään työhuoneestani kehystettynä. Siinä taiteilija on rojahtanut voipuneena ja kaikkensa antaneena nojatuoliin. Vieressään hänellä on taulu, jonka hän on juuri saanut puserrettua valmiiksi. Taulun keskellä on piste ja vasemmassa reunassa suora viiva. Eikä muuta.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
29.02.2016, 11:29

Maakuntalehdessä julkaistiin jokin aika sitten Lassi & Leevi -sarjakuva, joka piti saksia irti. Siinä pojanvintiö tarkasteli yhdessä tiikerinsä kanssa kelkan kuntoa. Kun he eivät löytäneet siitä turvavyötä, vilkkuja, jarruja eivätkä ohjausta, oli riemu ylimmillään. Wihuu… Ei muuta kuin hurjaa vauhtia viilettämään mäkeä alas. Mikä vapaus! Mikä vauhti! Samanlainen tunne on joskus kirjoittaessakin.

Vauhti hidastuu viimeistään siinä vaiheessa, kun teksti pitää muokata julkaistavaan kuntoon. Työhuoneeseeni olen kehystänyt taulun, joka muistuttaa minua tuolloin oleellisesta. Siinä lukee ”Keep it simple.” Joskus tarvitaan tiukkaakin puurtamista, jotta tekstin saa selkeään muotoon.

Lopputulos useimmiten tyydyttää, onneksi. Mutta toisenlaisiakin tuntemuksia saattaa liikkua mielessä. Olen nuoresta tytöstä saakka kuljettanut mukanani lehdestä leikattua pientä piirrosta, joka löytyy tätä nykyä niin ikään työhuoneestani kehystettynä. Siinä taiteilija on rojahtanut voipuneena ja kaikkensa antaneena nojatuoliin. Vieressään hänellä on taulu, jonka hän on juuri saanut puserrettua valmiiksi. Taulun keskellä on piste ja vasemmassa reunassa suora viiva. Eikä muuta.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
                                                                                                                                       Copyright Sari Toikkanen 2021